perjantai 2. lokakuuta 2015

33. Morrissey: Viva Hate

(HMV, Englanti 1988. Tuottaja: Stephen Street)

The Smithsin hajottua epämääräisissä merkeissä vuoden 1987 syksyllä, ei kontroversaali pop-runoilija Morrissey paljon aikaillut soolouralle siirtymisessä. Vain puoli vuotta emoyhtyeensä hajoamisen jälkeen ilmestyi katkeransuloinen, melankolialla ja nostalgialla vuorattu esikoissoolo Viva Hate (1988). Jo The Smithsin joutsenlaulun (Strangeways, Here We Come, 1987) tuottaneen Stephen Streetin taidokkaassa käsittelyssä Morrissey ylsi soolouransa alkajaiksi loisteliaaseen suoritukseen. Oman olennaisen mausteensa Viva Haten tyylikkääseen ja kihelmöivän ajattomaan äänimaisemaan toi The Durutti Column -kulttiyhtyeestä tuttu kitaristi Vini Reilly, jonka koukukkaat ja tunnelmoivat kitarat antoivat levylle olennaisen tarttuvuuden. Reilly, jos ei korvannut, niin ainakin paikkasi Johnny Marrin jättämän aukon Morrisseyn rinnalla. (Sääli vaan ettei Morrissey osannut arvostaa Reillyn panosta...)

Albumin teemat olivat pitkälti The Smithsin levyiltä tuttuja. Englantilaisista mielenmaisemista (Everyday Is Like Sunday) ja kitkerästä poliittisesta vinoilusta (Margaret on the Guillotine) irtosi levylle painavaa sanottavaa. Siltikin albumin todelliseksi timantiksi yltää lähes kahdeksanminuutin mittainen itsesäälin mestarillinen taidonnäyte Late Night, Maudlin Street.

When I sleep
With that picture of you framed beside my bed
Oh, it's childish and it's silly
But I think it's you in my room, by the bed
(...yes, I told you it was silly...)

- Late Night, Maudlin Street

Loppuun vielä varoituksen sana: kuunnelkaa Viva Hate alkuperäisessä muodossa (tai vuoden 1997 juhlapainoksena) ja pysytelkää erossa vuoden 2012 remasteroidusta laitoksesta. Vaihtunut biisijärjestys sekoittaa pakkaa ja mikä pahinta, Late Night, Maudlin Streetin herkkyys jää tavoittamatta uuden käsittelyn myötä.

Morrisseyn Your Arsenal oli sijalla 54.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti