Morrisseyn loisteliaasti alkanut sooloura (Viva Hate, 1988) ajautui epävarmalle pohjalle harmillisen linjattomalla Kill Unclella (1991). Hätiin ehti David Bowien glam-kauden kitaristiguru Mick Ronson, jonka tuottamalla Your Arsenalilla Mozzer nousi jälleen parrasvaloihin.
Pääosin kitaristi Alain Whyten säveltämissä kappaleissa yhdistyvät keskeisesti glamrock ja rockabilly. Morrisseyn teksteissä liikutaan vahvasti kontroversaaleissa sfääreissä. The National Front Discon nationalistihenkinen ironia ("England for the English") tuli julkaisuhetkellä totaalisen väärinymmärretyksi ja Glamorous Gluen viistoa huumoria syytettiin antiamerikkalaisuuden lietsonnasta. Oman säväyksensä kokonaisuuteen tuovat erinomaisen hittivetoiset, mutta katkeransävyiset We Hate It When Our Friends Become Successful ja You're the One for Me, Fatty. Henkilökohtaiselta vuodatukselta kuulostava, ihanan pateettinen Seasick, Yet Still Docked naulitsi albumin äärelle jokaisen epävarman kapinallisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti