Jos 1970-luvun lopun Manchester oli kolkkoudessaan inspiroiva paikka, ei Liverpoolkaan kauas jäänyt, mikäli on Echo & the Bunnymenin psykedeliaan taipuvaiseen synkkyyteen luottamista. Vuonna 1978 ensiaskeleensa ottaneen yhtyeen muodostivat dramatiikan tajuinen laulaja Ian McCullouch, terävä kitaristi Will Sergeant ja graniittinen basisti Les Pattinson sekä treenikämpän nurkkaan ohjelmoitu rumpukone (Echo). Esikoislevyyn Crocodiles (1980) mennessä rumpukone oli korvattu Pete de Freitasin tarkalla rumputyöskentelyllä, jossa oli mausteensa krautrockin motorisesta rytmiikasta.
Postpunkin perusteoksiin lukeutuva Heaven Up Here (1981) on Bunnymenin alkuvuosien itsevarmin, ilottomin ja armottomin levytys. Aikalaiskritiikeissä se löysi lähimmän vertailukohdan vuotta aikaisemmin postuumisti ilmestyneestä Joy Divisionin Closerista (1980), mutta toisin kuin Ian Curtisin testamentissa, oli Echo & the Bunnymenin varjonäytelmässä valonhäivähdyksiä (It Was A Pleasure).
Väkevän levyn raidoista kaksi nousevat ylitse muiden: vainoharhainen Show of Strength, jonka toivoisi kuuluvan jokaisen itseään kunnioittavan mustahuuliklubin soittolistalle ja Bunnymenin uran parhaimpien hetkien joukkoon nouseva ikoninen Over the Wall ("I'm walking in the rain/to end this misery/I'm walking in the rain/to celebrate this misery").
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti