"Huh huh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset!"
On olemassa tiettyjä elämänvaiheita niin merkittävällä osalla määrittäviä levyjä, että muistijäljen ollessa vahva, levyn äärelle palaaminen tuo tarkan ajan, paikan ja jopa tuoksun mieleen. Viimeisen vuosikymmenen ajalta yksi vahvimmista aikakautta määrittäneistä levyistä on allekirjoittaneelle Riston mestarillinen toinen albumi Aurinko aurinko plaa plaa plaa (2006). Sittemmin peräti häävalssikseni päätynyt Pupu Tupuna onnistui tiivistämään olennaisen kokemuksistani nuorena aikuisena käyttämällä vain yhtä riviä: "kakskytäkaks ja down".
Sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti Risto oli ensimmäisillä albumeillaan (mainio debyyttialbumi Risto ilmestyi vuonna 2004) parhaimmassa iskussa. Aurinko aurinko plaa plaa plaalla Rakkauden rockin hurmoshenkinen lo-fi-paahto ja Discopallon riehakas fetissidisko saivat onnistuneet parit alakuloisilla muistoilla virittyneistä kappaleista kuten Auringon prinsessa, Muistatko kun tanssittiin ja Rukous.
Ensilevyillään Ristossa puri persoonallinen ja harkittu epävireisyys, genremäärittelyjä pakeneva vimmaisuus sekä kapinallisnörtähtävä vittumaisuus. Leikittely todellisuuden minä-henkilön (Risto Ylihärsilä) ja göstasundqvistmaisen roolihahmon välillä oli mielenkiintoista, ja sopivissa kohdin hämärää ehkä taiteilijalle itselleenkin. Risto antoi, jos ei vastauksia, niin ainakin taustatukensa tulevaisuuden pelon tunteisiin ja mielenterveydenhäiriöihin, ihastuksista ja eroista johtuvia tunne-elämän heittelyjä unohtamatta.
