Rockin salonkikelpoisuudesta piittaamaton räyhähenki Kauko Röyhkä teki Narttu-yhtyeensä kanssa 1980-luvun puolivälin paikkeilla hyviä levyjä kuin liukuhihnalta. Onnenpäivä-levyltä alkanut (1983) "kuuntelijaystävällisempi" kausi täydentyi kahdella peräkkäisinä vuosina ilmestyneillä albumeilla, Maa on voimaa (1985) ja Pikku enkeli (1986, josta tuonnempana).
Lauralle-levyn (1984) siivittämän keikkasuosion vastavetona Narttu päätti tehdä seuraavasta levystä rankemman "eli enemmän tylyä rokkia ja kyynisiä sanoituksia", olihan yhtye viimein saavuttanut aseman, jossa he saattoivat ylpeillä pohjoisilla juurillaan. Maa on voimaa -levystä tuli Röyhkän Narttu-kauden verevin ja karuin rock-albumi, jonka soundissa on jylhyyttä, biiseissä viettelevyyttä ja syvyyttä. Vinosti sarkastiset Kulta-aika on ohi ja Menneisyyden taikaa etsimässä ovat nuoruuden haikailun kuvauksina viehättävän poikkeuksellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti